Olen jo jonkin aika pohtinut mitä lapsemme voisi tehdä tienatakseen omaa rahaa, joka ei ole peräisin meiltä vanhemmilta. Rahalahjat, viikkoraha ja kotityöstä saatavat lisäeurot eivät maksa isompia hankintoja, ainakaan kovin nopeasti. Haluan, että lapsemme itse päättävät lähteä tekemään jotain lisäeurojen takia, jotta kokemuksesta tulisi positiivinen eikä pakoitettu. Kevätpörriäisen myynnistä lapsemme eivät ole laisinkaan innostuneet. He myyvät sen pakollisen määrän meille vanhemmille ja isovanhemmille. Ulkopuoliselle sitä ei olla uskallettu lähteä myymään. Edes mahdolliset saatava lisäeurot eivät ole motivoineet heitä. Meillä on mökillämme tapa kerran vuodessa pitää kesäjuhlat, johon on kutsuttu paljon ystäviä perheineen. Juhlien tarkoitus on tavata heitä ja viettää mukava kesäpäivä luonnon keskellä saunoen ja rupatellen. Lapsemme halusi viime vuonna järjestää kaupan juhlien yhteyteen. Kaupassa oli tarkoitus myydä itsetekemiä juttuja, piirustuksia ja sen sellaista. Olin iloinen tästä aloitteesta, mutta en kokenut, että se olisi soveliasta myydä ystävillemme. En halunnut, että he kokevat velvoitteeksi ostaa lastemme krääsää. Lapsillemme muotoilin luonnollisesti asian hieman eri tavalla.
Lapset olivat pettyneitä, kun eivät saaneet järjestää kesäjuhlilla kauppaa, joten sovimme heidän kanssa, että pidämme kaupungissa tulevana ravintolapäivänä ravintolaa. Tästä tytöt innostuivat ja menuun suunnittelu alkoi tuota pikaa. Ravintolan nimeksi tuli Sushimania ja kuten nimikin hieman paljastaa, niin tarkoituksena oli tarjota kaikkien lempiruokaa: sushia.
Työnjaosta sovimme siten, että äiti valmistaa sushit, isä hoitaa piharavintolan koristelut, sekä pöydät että istuimet ja lapsemme auttavat kassalla ja tarjoilussa. Kerroimme etukäteen, että saamistamme rahoista vähennetään tarvikkeiden hinnat ja loput rahoista jaetaan tasapuolisesti kaikille, myös meille vanhemmille.
Ravintola oli loppuen lopuksi suksee hieman hiljaisen alun jälkeen. Avuksi tulivat vielä siskoni ja tyttöjen serkut. Siskoni vanhin lapsi on rohkea ja hän lähti äänekkäästi mainostamaan ohikulkijoille ja onnistuikin houkuttelemaan ensimmäisiä asiakkaita. Tämä rohkaisi myös meidän tyttöjä myymiseen. Ravintolapuolella lapset hienosti tarjoilivat asiakkaille ja ohjasi heitä istumaan vapaille paikoille. Saimme kaiken myytyä ja lapsemme jaksoivat aktiivisesti olla joko kassalla tai tarjoilemassa. Kokemus oli todella positiivinen kaikille. Saimme hyvää palautetta sekä sushista että hyvästä asiakaspalvelusta.
Saimme myyntiä noin 300€. Tästä summasta vähensimme kustannukset, kuten tuoreen lohen hinnan ja kertakäyttöastiat. Tuore lohi oli arvokas ja se söikin ison osan katteestamme. Kun kaikki kulut oli vähennetty (230€) meillä jäi 70€ jaettavaksi. Lapsemme olivat aika shokissa. Miten on mahdollista, että jäljelle jäi noin vähän rahaa? Selitimme, että kulut pitää maksaa ennen kuin voidaan jakaa voitot. Hieman pettyneinä jokainen sai 14€, taisimme ahkerimmille antaa hieman enemmän ja kuopukselle pienemmän summan. Siskoni perhe sai vastikkeeksi ruokapalkan.
Ravintolan pitäminen oli hyvä opetus lapsillemme ja erityisesti koululaisille. He saivat kokea työn ilon ja siitä saatava palkkio. He saivat harjoitella matematiikka ja ymmärsi, että ei voi pidä alihintaan, jos haluaa että itselle jää jotain viivan alle.
Oletteko tehneet jotain myynti- tai muita tempauksia lasten kanssa, joilla lapset ovat tienanneet rahaa? Minkä ikäisenä lapsenne ovat ensimmäistä kertaa itse saaneet rahaa ulkopuoliselta palkaksi?